Vapauden aika

Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Ruotsin vallan aika Suomessa kanssa. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. Tarkennus: samat tiedot kerrottu kuin pääartikkelissa

Pääartikkeli: Ruotsin vallan aika Suomessa

Vapauden aika eli säätyvallan aika on Ruotsin ja Suomen yhteisessä historiassa aikakaudesta 1719–1772 käytetty nimitys. Kaarle XII:n vuonna 1718 tapahtuneen kuoleman jälkeen vuoden 1719 valtiopäivät lopettivat kuninkaan yksinvallan ja lähes kaikki valta keskitettiin valtiopäiville. Muutoksen syynä oli säätyjen halu välttää uusia sotia. Ruotsin kuningattareksi tuli Kaarle XII:n sisar Ulriika Eleonoora, joka luovutti kruunun puolisolleen Hessenin Fredrikille, josta tuli kuningas Fredrik I. Molempien täytyi kuitenkin ensin allekirjoittaa ja valallaan vahvistaa uusi hallitusmuoto.^[1]

Toimeenpanovaltaa käytti valtaneuvosto, joka oli vastuussa toimistaan valtiopäiville. Valtaneuvostossa kuninkaalla oli kaksi ääntä ja hänen äänensä ratkaisi, jos äänet menivät tasan. Kuninkaalle jäi kuitenkin itsenäistä päätösvaltaa eräissä nimitysasioissa. Vuoden 1720 hallitusmuoto lisäsi valtaneuvoston riippumattomuutta valtiopäivistä. Kustaa III, joka nousi valtaistuimelle 1771, teki 1772 vallankaappauksen, joka päätti vapauden ajan. Kustaa III:n hallintokautta kutsutaan kustavilaiseksi ajaksi. Vapauden aika -nimitystä käytettiin jo aikakauden aikana, painettuna sen ensiesiintyminen tapahtui vuonna 1755.

1. ↑ Mäkinen, Vesa (toim.): Topelius Maamme kirja, s. 451. WSOY, 1985. ISBN 951-0-12804-X